Mulla on unelma!

Varoitus! Tämä postaus sisältää mun tämän hetken kuulmiset, sekä pienen elämäkertani. Postaus on siis piiiiiiitkä.

Oon tällä hetkellä superonnellinen! Vaikka mun elämä ei oo ollu missään vaiheessa kauheen syvältä, ja oon välillä nauttinutkin arjesta ihan satasella, oon ollut vähän hukassa. Ehkä jotkut läheiset ihmiset ovatkin aistinut pienen, tai vähän suuremman ahdistuksen pilkahtelevan välillä pintaan. Käsittämättömiä itkun purskahduksia aivan syyttä, tulevaisuuden miettimisen välttelyä ja vaihtelevaa panosta keskeneräisiin tehtäviin on ollut havaittavissa aika tavalla. Ja kyllä, olen vieläkin nainen. Mulla on vieläkin lupa hämmentää vaihtamalla mielialaani vähintään yhtä nopeaan tahtiin kun mother nature on nyt lähiaikoina tehnyt. Mutta mikä on muuttunut? Mulla on unelma!

12.3.-14
"Miksei mulla oo unelmia.. Ei mitään, mitä tavoitella tai mitään, minkä onnistumisesta iloita."

Kyllä, Saara-Maija kohta 20v kirjoittaa päiväkirjaa. Ja se on täynnä ajatuksia, jotka mun mielestä kiteytyy juurikin noihin sanoihin. Oon miettinyt, kuinka siistiä on, että jotkut ovat aina tienneet haluavansa tulla lääkäriksi / Päästä oikikseen / Lähteä maailmalle / Olla huippu-urheilija / Löytää elämänkumppanin, jolla on ruseat silmät ja timmi kroppa / Saada kaksi lasta / Olla laulaja. Ne tekee aivan helvetisti duunia sen eteen, että ehkä saavuttavat joskus unelmansa, ehkä eivät. Mutta matkan aikana käteen jää kuitenkin pettymyksen lisäksi paljon hienoja kokemuksia. Ja jos unelma toteutuu, on ylpeys ja riemu voittamaton.

Mä löysin mun unelman aika kaukaa. Kaikki, mitä oon tehnyt, on kuitenkin vaikuttanut muhun ja sen takia en kadu mitään. Itseasiassa tää on aika selkee reitti mulle itselle, vaikka joku ajattelee että nyt on menty vaikeimman kautta.

Yläasteen jälkeen en tiennyt yhtään mitä halusin. Silloin en ollut edes hirveän liikuntafriikki, perus liikkuvainen nuori, mutta jotenkin (?) päädyin vain opiskelemaan Vierumäelle Suomen Urheiluopistoon. :D Kyllä, mä hain sinne "läpällä", vaikka se on paikka jonne porukka hakee viidettä kertaa ja joka kerta itkevät, kun eivät pääse sisään. Noin 6% pääsi sisään, ja minä olin yksi onnellinen, jolle kutsu postilaatikkoon kolahti. En siis missään nimessä mollaa koulutusta tai mitään vastaavaa, mutta mulla ei vaan ollut unelmaa niin hain jonnekin, missä voisi olla hauskaa. Ja hauskaa, sekä hyödyllistä siellä olikin.

Liikuntaneuvojan tutkinnosta on ollut mulle paljon hyötyä. Sen lisäksi, että olen montaa kokemusta sekä ystävää rikkaampi, olen saanut liikunta-alan töitä: ohjaan nykyään ryhmäliikuntaa. Ryhmäliikunta tulee todennäköisesti pysymään aina osana minua ja arkeani jossain muodossa, lisäduunina tai harrastuksena.

Pitkän työssäoppimisen tein yläasteella liikunnan- ja terveystiedon parissa. Siihen väliin sattui just yks liikunnanopettaja jäämään pariksi viikoksi isyyslomalle, joten meikä pääs sitten ottamaan vähän enemmän vastuuta ja ansaitsemaan pikkasen taskurahaa. Sen jälkeen oon säännöllisen epäsäännöllisesti päätynyt yläasteelle opettamaan tunnin, päivän tai viikon aineita liikunnasta historiaan asti. Yläasteella työskentelemisestä sanotaan usein, että sinne joko kuuluu tai sitten ei. Mä olen eri mieltä. Mun mielestä se on tosi kivaa, toki vaihtelevaa. Oppilaat osaa olla välillä ärsyttäviä, mutta jos tilanne pysyy hallinnassa niin usein kaikilla on tosi kivaakin, vaikka tarviiko koulussa edes kivaa ihan aina ollakaan...?

Sijaisuudet sai mut ajattelemaan tosissani koulumaailmaa työympäristönä. Mä en ihan syttynyt sataprosenttsesti idealle, mutta hain luokanopettajaksi. Oon kuitenkin tykännyt häärätä nuorempienkin lasten kanssa liikuntakerhon muodossa. Pääsykokeiden ensimmäiseen vaiheeseen pääsi kaikki, ja luettavaa materiaalia oli aivan liian monta sivua. Ei oikein napannut lukeminen, koska en kokenut edes haluavani opiskelemaan täysillä.

Pääsykokeet olivat ja menivät. Menin sinne, vastasin jokaiseen kysymykseen, vaikka en tiennyt vastauksia ja vääristä tuli miinuspisteitä. Olin vähän vaklaamassa vaan, ens vuonna sitten pänttään ja otan tosissani.

Pääsykokeiden jälkeen sain ensimmäisen alakoulun sijaisuuden, kaksi päivää. Nuo kaksi päivää mulla oli aivan järkyttävän hyvä olo. Väsynyt, mutta onnellinen. Mulle tuli varmempi fiilis kuin ikinä elämässäni: "tänne mä kuulun". Haluun opettajaksi. Luokanopettajaksi. Opeksi ala-asteelle. Haluun nähdä lisää niitä lapsia, jotka eivät tajua, miten saadaan kaksi, kun neljä jaetaa kahdella. Haluan nähdä, kun näiden lasten silmät tuikkivat kuin tähtitaivas, kun he piirtelevät palloja ja tajuavat, että kyllä se näin vaan on! Haluan toteuttaa liikuntaa liikuntatunneilla, paikkailla pieniä naarmuaja laastarilla, joka lasten mielestä parantaa kaiken. Haluan opettaa lapsia oppimaan, opettamaan, kehumaan ja ottamaan kehuja vastaan, kantamaan vastuuta, iloimaan yhdessä, jakamaan, tekemään yhteystyötä, toimimaan pulmatilanteissa, pyytämään anteeksi, antamaan anteeksi, hyväksmään erilaisuuden, olemaan esillä, toimimaan erilaisissa tilanteissa, elämään....

Mun kahden päivän kohokohta oli ehdottomasti yksi kymmenminuttinen, joka jäi yli oppilaskunnan järjestämästä talent-kilpailusta. Viides- ja kuudesluokkalaiset olivat käyneet "bimassa" juuri läpi murrosiäin muutokset ja seuraavaksi oli luvassa ihmissuhteet. Kaverisuhteet, perhesuhteet ja serustelusuhteet. Koska mitään järkevää ei ehditty enään tekemään, ajattelin pistää "leikin" pyörimään. Tarkoituksena oli kuitenkin sivuuttaa aihetta "millainen on hyvä kaveri?". Aloitin itse kertomalla eturivin tytölle yhden kohteliaisuuden. Sen jälkeen hänen tuli kertoa kohteliaisuus takanaan istuvalle, joka taas jatkoi kierrosta niin, että jokainen pääsi/joutui kehumaan ja ottamaan kehun vastaan. Sama mentiin sitten toisinpäin, kehuttu pääsi kehumaan kehujaansa :D Ja voi herranjestas kun 11-12 -vuotiaille oli vaikeeta kehua kaveria, kenen kanssa on ollut samalla luokalla koko ala-asteen!! Ja olla kehuttavana myös. Ei se oo helppoa aikuisillekaan, mutta edes tollasen leikin muodossa. Suloista, huvittavaa ja vähän huolestuttavaa.. :D "Sulla on kiva kynä". Jaa'a... :D Kyllä sieltä saatiin hyviäkin vastauksia: "Sä oot reilu kaveri", "sä oot hauska", "sä oot sellanen, että kun sun pitää tehä jotain, niin voi luottaa että sä oikeesti sitten teetkin sen"... Vielä kellojen soidessa jäätiin hetkeksi pohdiskelemaan kehumista. Oppilaat olivat sitä mieltä, että kehuminen oli aika hankalaa, mutta kehujen saaminen tuntui kivalta. Kehumista ei kuitenkaan tule harrastettua, koska kaverit kuulemma jo tietää, että niistä tykätään. Ja onhan se totta, on suuri kehu saada olla jollekin ystävä. Välillä voi silti piristää ihmisiä sanomalla ääneen, kuinka mukavia he ovat! :)


Tänään sain tietää, etten päässyt pääsykokeiden toiseen vaiheeseen. En ole yhtään yllättynyt taikka pettynyt. Olen iloinen. Onnellinen. Mulla on unelma.

Ainakin vuosi eteenpäin menee siis samalla tavalla sähläten kuin edellinenkin. Ryhmäliikuntaa, lastenliikuntaa ja sijaisuuksia. Yhden asian lupaan kuitenkin muuttaa. Lupaan nauttia. Mä rakastan näitä juttuja, mitä tällä hetkellä teen. Mun sisällä on vaan ollut jatkuvasti suuri ahdistus, koska oon tiennyt, etten voi ikuisesti jatkaa näin, vaikka tällä hetkellä tulen taloudellisesti toimeen, voimat riittää ja pidän tästä kaikesta. Joku päivä musta tulee vielä opettaja. Ja jos ei, niin sitten olen muuttanut mieltäni ja keksinyt itselleni uuden unelman. Tai hetken aikaa hukassa, ennen kuin löydän taas paikkani. :)

Kasvissosekeitto

Hups, miten tästä blogista on tullut näin ruokapainoitteinen... :D No, ei se mitään. Fiiliksen mukaan mennään.

Oon syönyt tässä lähiaikoina ihan jumalattomasti kasvissosekeittoa, koska a) se on helppoa tehdä b) se on vaan niin helkkarin hyvää.

Oon vähän sellanen kokkailija ja leipuri, etten oikein ikinä mittaile aineksia hirveen tarkasti. Haluun kuitenkin jakaa teille tän reseptin, koska se on niin naurettavan helppo.

Kasvissosekeitto

Perunaa

Sipulia

Porkkanoita

Herneitä

(Juustoista) ruokakermaa

Mausteita (mitä tahansa; suolaa, mustapippuria, valkosipuli, cayenne pippuri...)

1. Keitä perunat, sipulit, porkkanat ja herneet. Mä pistin ihan vaan samaan kattilaan hengailemaan. (Auts, pahoja katseita kaikilta kokeilta keittoaikoja miettiessä?)
2. Kaada jonkin verran vettä pois, lisää mausteet. Joskus oon laista ja murennan vaan yhden kasvisliemikuution sekaan.
3. Soseuta. Blenderillä, tehosekoittimella, survoen, -miten vaan!
4. Lisää ruokakerma. Juuston rakastajien kannattaa valita joku juustoinen ruokakerma (nam!)
5. Ripottele päälle hienonnettua persiljaa

Terveyspannari

Masu on tyytyväisenä sopivasti täysi juuri syödystä pannarista. Vaikka melkein meinas mennä överiksi ja tulla ähky, ei morkkista näy tai kuulu missään! Netistä löytyi ihan hirveen monta reseptiä, kun haki proteiinipannukakkua. Mä sitten vähän sovelsin ja yhdistelin niistä, ja tässä on lopputulos:

2 banaania

1 dl maitoa

4 munaa

2 dl proteiinijauhetta (perinteisempi pannari tulee varmaankin vaniljan makuista käyttäen, multa löytyi kaaista suklaan makuista, niin käytin sitä)

2 tl leivinjauhetta

1/2 tl suolaa

1 tl kardemeummaa

Muussaa banaani. Sekoita joukkoon maito ja munat. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää banaani-muna-mato -seokseen. Kaada leivinpaperilla peitettyyn vuokaan ja paista 200 asteessa noin 20min. Meiltä löytyi vaan aika pieni uunivuoka, niin paistoin lopun taikinan pannulla. Toimii niinkin. Ja itseasiassa yhden palan jälkeen vatsa oli jo niin täynnä, että loput päätyivät jääkaappiin. Tosi täyttävää, eikä edes syntisen epäterveellistä! Ehkä ens kerralla puolitan reseptin..

Lisäksi tein terveellistä ja helppoa "kermavaahtoa", joka valmistuu ilman vatkaamista, -jes! Se valmistuu maitorahkasta, tilkasta maitoa ja hunajasta. Selvästi tosta puuttui vielä muussattuja mansikoita tai vadelmia. Ens kerralla sitten!

En tiedä miksi tää kuva näyttää täällä näin huonolta, koneella se on vielä ihan sopivan tarkka...

Jääbanaani

Päätin tulla tänne jakamaan vähän terveellisemmän vaihtoehdon herkutteluun. Sen lisäksi, ettei tämän herkun jälkeen syötyä tarvitse kokea hirveetä morkkista on tämä myös naurettavan helppo valmistaa.

kuva: www.iltasanomat.com

Luin eilen Ilta-Sanomien nettisivuja ja siellä neuvottiin mitä tehdä, kun banaani alkaa tummua "ylikypsäksi". Ilta-Sanomien inspiroimana lykkäsin mun viimeisen banaanin pakastimeen... ...ja unohdin sen sinne. Kuulemma pari tuntia jäätymistä riittäisi. Mun banaani oli pakastimessa vahingossa 8 tuntia, mutta hyvää banaanijäätelöä sain siltikin! Piti vaan vähän sulatella ennen syömistä...

Eli tyttydydyy, tässä se tulee: 

Maailman helpoin banaanijäätelö

1 banaani

- Laita kuorittu banaani pakastimeen pariksi tunniksi

- Paloittele/murskaa banaani lautaselle ja nauti :P

Vinkkinä oli myös paloitella banaani ja tökätä tikuihin ennen paastamista. Tai jos haluaa suklaajätskiä, voi sekaan sekoittaa kaakaojauhetta. Itselle tuli mieleen, että miksei voisi kokeilla sekoitella muitakin hedelmiä ja marjoja mukaan.

Jos tarkkailet syömisiäsi ja ravintoarvoja, niin muista että pakastaminen syö vähän niitä ravintoarvoja.. Hedelmät ja marjat olisi parasta syödä tuoreina. Mutta eihän ne kalorit sieltä ainakaan voi lisääntyä, jos et lisää mitään banaaniin, jos mä nyt en oo ihan tyhmä. Tää on siis kuitenkin varmasti parempi vaihtoehtoa kun kaupan pakasteosastolta ostettu jäätelö :)

Maito on magiaa?

Kun olin ensimmäisellä luokalla, kouluumme tuli vierailulle maitotyttö. Sain maitotytöltä "maito on magiaa" -mukin, kun tiesin, kuinka monta lasia maitoa pitää juoda päivässä. Kolme tietysti. Ja niitä juustoviipaleita sen lisäksi.

Kaikki jotka katsoo telkkaria, tietää että maitomainoksissa on kaikkien ihailemia urheilijoita, Kiira Korpi ja Teemu Selänne ainakin. Maidon on siis oltava ihan sikahyväjuttu.

Äiti on aina sanonut, että syö nyt niitä kalkkitabletteja, kun et juo maitoa niin paljon. Ja mun on ihan hirveen vaikee muistaa niitä syödä... Mä oon siis yrittänyt opetella väkipakolla juomaan maitoa. Ettei vaan tulisi osteoporoosi. Ettei luut haurastuisi, koska sehän kulkee suvussa. Ja jos katsotaan tilastoja, niin aika monessa suomalaisessa suvussa. Vähän sama juttu, kun jokaisessa suvussa on alkoholismia... Juhuu, hyvä Suomi...

Kyllä, tilastojen mukaan Suomessa esiintyy kaikista Euroopan maista eniten osteoporoosia.

Mutta, tilastojen mukaan Suomessa juodaan kaikista Euroopan maista eniten maitoa.

MITEN SE VOI OLLA MAHDOLLISTA!?

Juttelin juuri pari päivää sitten koulutetun liikunnanohjaajan, personal trainerin ja ravitsemusta intohimoisesti opiskelevan naisen kanssa. Silloin tää juttu valkeni mulle. Meitä kusetetaan.

Maitoteollisuus tekee mielettömästi rahaa opettamalla lapsille juomaan maitoa. Eikä kukaan uskalla kyseenalaistaa mainosta, jossa on huippu-urheilijoita mukana. Vanhemmatkin ihmiset ovat aivopestyjä tähän touhuun ja opettavat maidonjuonnin tärkeyden lapsilleen. Tai sitten heillä on vielä käsitys siitä maidosta, joka haettiin naapurista. Ei tehotuotannolla tehdystä, paljon käsitellystä maidosta, jota ei melkein maidoksi edes voi kutsua. Ja mitä osteoporoosiin tulee.... Maitoteollisuushan on vain innoissaan, kun osteoporoosi yleistyy niin maidon myynti lisääntyy. Ja niin lisääntyy taas osteoporoosi, ja ympyrä sulkeutuu...

Ihminen ei siis tarvitse kalsiumia ainakaan lisäravinteena purkista. Ja ollakseni ristiriitainen, esitän poikkeuksen sääntöön: Kalsium kuulemma saattaa auttaa paria viikkoa ennen kuukautisia kuukautiskipuihin. MUTTA, kalsium yksinään saattaa olla joidenkin tutkimusten mukaan siis jopa hataksi. Jos koet kalsiumin tuovan apua kuukautiskipuihin, syö kaveriksi aina magnesiumia.

5 x avokado

Mä oon tehnyt tuttavuutta uuden kaverin kanssa. Se on nimeltään avokado. Me ollaan tässä vaiheessa vasta tutustumisvaiheessa, mutta vois sanoa, että meille on muodostunut jo jonkin sortin kaverisuhde. Ei voida puhua rakkaudesta ensi silmäyksellä, mutta tarjottaan ensitreffeillä välipalan päästin sen jatkoon. Nyt ollaan käyty jo lounaalla ja iltapalallakin. Alan lämmetä!

Ainut ruoka, missä oon tiedostaan syönyt avokadoa ennen meidän tämän viikon alussa alkanutta tuttavuutta on tortillat, joiden täytteeksi muistan jossain laittaneeni vihreää mömmöä, guacamolea. (Ja hetkinen, sushiin sisällä on ehkä ollut avokadoa?) Itse en oo vielä kokeillut tehdä guacamolea, koska en oikein tiedä mihin sitä voisin käyttää... Any ideas? Kerron tässä postauksessa kuitenkin kaikki muut avokado testaukseni. Ennen sitä, haluan kuitenkin vielä valistaa teitä muutamalla faktalla avokadosta.

 Avokado on siis hedelmä. Kyseinen hedelmä sisältää paljon B-, E- ja K-vitamiineja sekä paljon kaliumia. Kuulostaa niiltä jutuilta, minkä saanti monen ihmisen ruokavaliossa jää puutteelliseksi, eikö? Avokado sisältää enemmän rasvaa kuin useimmat muut hedelmät. Toiset pelkäävät avokadoa juurikin rasvaisuutensa takia, mutta täytyy muistaa että avokado sisältää sitä hyvää, kertatyydyttymätöntä rasvaa. Rasvaisuus tuo esimerkiksi smoothiehen kermaisuutta. Monet eivät sen takia pidä avokadon ja maitotuotteiden yhdistämisestä, mutta mä testasin mun smoothieita ensin ilman jogurttia ja sitten turkkilaista jogurttia lisäten ja molemmat maistui! Jos mietit kaloreita ruokavaliossa, niin sadassa grammassa avokadoa on noin 220 kcal energiaa. Muistat tietysti ettet lähde kertomaan kaupan hedelmävaa'an grammamäärää, koska suuri osa painoa on kuoret ja siemen, joita ei siis syödä. Avokado on siitä hassu hedelmä, että se kypsyy vasta puusta pudottuaan. Avokado on kypsä, kun hedelmä tuntuu samalla tavalla pehmeältä kuin kiivi. Sen jälkeen se leikataan pitkittäin halki ja avataan, poistetaan siemen lusikalla ja lusikoidaan hedelmän syötävä osa irti kuoresta. Sen jälkeen sen voi laittaa sekoittimeen, paloitella ruoanlaittoon tai vaikka syödä sellaisenaan.
                               Smoothie 1

1 avokado

1 banaani

mustikoia

appelsiinimehua

(Itse lisäsin myös vähän turkkilaista jogurttia, kannattaa laittaa satsi vaikka puoliksi näiden sekoittamisen jälkeen ja kokeilla lisätä toiseen puoliskoon vielä jugurttia. Vois toimia myös maitorahkan kanssa terveellisempänä versiona, mutta mulla nyt sattui olemaan kaapissa tota jogurttia.)

Sekoita kaikki ainekset esim. blenderillä tai sauvasekottimella.

Katkarapu-avokadopasta

pastaa

180 g (1 pussi) kuorittuja katkarapuja

pakastevihanneksia (varmasti maistuu hyvältä tuoreillakin)

150 g (1 purkki) ranskankermaa

1 dl juustoraastetta

1 avokado

2 rkl sitruunamehua

1 dl hienonnettua tilliä

ripaus suolaa ja rouhittua mustapippuria

Munakastäyte

Paista:

oliiveja

avokadoa

punasipulia

mausta suolalla

Smoothie 2

 1 purkki ananasmurskaa

muutama persikka (latoin yhteensä kaksi kokonasta)

1 avokado

(Itse lisäsin myös vähän turkkilaista jogurttia, kannattaa laittaa satsi vaikka näiden sekoittamisen jälkeen puoliksi ja kokeilla lisätä toiseen puoliskoon jugurttia. Vois toimia myös maitorahkan kanssa terveellisempänä versiona, mutta mulla nyt sattui olemaan kaapissa tota jogurttia.)

Seikoita kaikki ainekset esim. blenderillä tai sauvasekottimella.

Smoothie 3

1 banaani

tummia viinirypäleitä

1 avokado

1 purkki maitorahkaa

Seikoita kaikki ainekset esim. blenderillä tai sauvasekottimella.

(Älä pelästy ulkonäköä: tää ei näytä kauheen hyvältä, mutta maku on herkullinen!)

Samsung!

Eka puhelinpostaus ikinä. Ja ekaa kertaa uudella puhelimella! Oon siis siirtynyt, tai oikeestaan palannut, samsungin iloiseksi omistajaksi. Oikeesti en ollut iloinen kun krapulaisena menin mustaan pörssiin etsimään itselleni puhelinta, koska uskokaa tai älkää, nokialle vessanpönttöuinti oli liikaa.. Ai miten niin voi käydä? Helposti. Ainakin mulle. Mutta nyt oon innoissani ja yritän ehkä pitää puhelimesta tällä kertaa vähän parempaa huolta... Jos vaikka säilyis enemmän kun puoli vuotta kunnossa :D

Kaupungissa asuminen on muuten niin mun juttu. Eilen tuntui etten saanut millään töitä tehtyä himassa, niin nappasin koneen mukaan ja marssin kahvilaan yrittämään. Ja heti homma luisti paremmin. Lisäksi on ihanaa, kun ei tarvii olla riippuvainen busseista. Muutenkin tulee tehtyä kaikkea kivaa helpommin, kavereita on helppo nähdä vain vilaukselta tai käydä kiertämässä kirppareita ihan huvikseen. Ja ihmisiä näkee paljon enemmän :)

Long time no see!

Ei oo mennyt kun pari kuukautta edellisestä postauksesta, mutta hirveesti on tapahtunut! Tarkastellaanpa mun paria kuukautta somen avulla. Eli tässä some-elämäni parhaimpia paloja parilta kuukaudelta. Ja pahoitteluni, että oon ollut näin aktiivinen ja tästä(kin) postauksesta tulee pitkä ja niille ehkä tylsä, jotka on nää jutut on jo lukenut ja kuvat nähnyt, mutta mulle tää on kiva muistelun hetki. 

Marraskuu 2013:

5. marraskuuta

"Lauloin sitte vahingossa Tuomas Kauhaselle sen omaa biisiä, hups. Irrottautuminen arjesta teki hyvää, mutta onpa ollut ikävä jumppaamaan! Onneks aamulla pääsee taas spinnaamaan <3"

(Summer Up -Cruisen fiilistelyä)

13. marraskuuta

Olin kolme päivää opettamassa uskontoa. Kaikki menikin ihmeellisen rauhallisesti ja asiallisesti, kunnes tänään laitoin videon pyörimään ja menin sammuttamaan valoja. "Voinko ottaa kaikki pois?" kysyin, ja vastaus kuului: "Joo, alota vaikka paidasta!"

Joulukuu 2013:

5. joulukuuta

Terveisiä Heinolan lukioon opettajalle, joka sanoi ettei mun kannata kirjottaa, koska en pääse läpi ja naiselle joka sanoi mua ja Suvia tyhmäks: Tänään painoin lakin päähäni, kuten suunnitelmissa oli ja aikuislinjan stipendinkin toin kotiin reilusti isommasta lukiosta. VOITTO  +anteeksi jos toimin nyt vastoin suomalaista tapaa olla vaatimaton ja vähättelevä: OON NIIN YLPEÄ ITESTÄNI! — ylpeä.

Ylppäreistä taisin olla aika innoissani, koska samalle päivälle ehdin postata vielä toisenkin kerran:

5. joulukuuta

Täydellinen päivä rakentuu näistä: yo-todistuksesta, stipendistä, leipomisesta, ryhmäliikunnasta, avaimista uuteen kämppään, iskän kanssa piknikistä uuden asunnon keittiön lattialla, onnitteluista ja kukkalähetyksestä kotiovelle! Eikä pelkoo, että huomisestakaan tulisi kamala. Luvassa kakkuähky, iiiihanien ihmisten kanssa seurustelua ja sivistyneesti juhlimista myös yöelämän puolella  just nyt rakastan elämää  — upea.

12. joulukuuta

"Ope ootsä joku bodari?" kysyttiin multa eilen. En tiiä pitäiskö se ottaa kohteliaisuutena vai loukkauksena...? 

20. joulukuuta

Olipa kerran ihana vapaapäivä. Heräsin kahdeksalta parhaan ystävän vierestä viini ja juusto illan jälkeen. Suunnattiin Alisan kotoolta aamupalalle keskustaan. Alisan mentyä töihin treffasin pitkästä aikaa Salla-Serenan, söin hyvää ruokaa ja juorusin paljon, kuten aina. Shoppailin neljä (4!!!) leopardipaitaa ja join piparkakkulatten. Seuraavaksi pääsen Maaritin kyydillä kotiin ja Anna-Kaisa tulee yökyläilemään. Sen pituinen se, ja kaikki elivät elämänsä onnellisina loppuun asti jeejee  — tyytyväinen.

(Tämän statuksen kirjoittamisen jälkeen ehdin ostaa vielä yhden leopardipaidan...)

Tammikuu 2014:

23. tammikuuta

Mun esimies totes mulle just: "Oot vissiin vetänyt sun d-vitamiinit tänään!"  — energinen.

24. tammikuuta

Maksoin tuntemattoman naisen bussiin, joka oli unohtanut lompakkonsa kotiin. Nainen antoi mulle vastapalvelukseksi töitä. Vieressäni istunut mies kehui toimintaani ja pyysi treffeille. Töille sanoin kyllä ja treffeille ei, mutta joka tapauksessa päädyin tulokseen: kannattaa olla kiltti  — kiltti.

...ja van vähän myöhemmin samana päivänä: 

24. tammikuuta

Tänään sitten sattuu ja tapahtuu! Tuun himaan ja summeri huutaa yhtäjaksoisesti tyyyyy.... Täytän muovipussin kuumalla vedellä ja marssin alas ja ulos sulattamaan summerinappulan, joka on jäätynyt. Ja tietysti ala-asentoon. Miten niin voi ees käydä?! — ärsyyntynyt.

Helmikuu 2014:

1. helmikuuta

Ei kannata käyttää lakkapulloa vasarana. Se räjähtää. — tyhmä.

5. helmikuuta

Multa kysytään usein: "Mitä liikuntaneuvojat niinku tekee?" Aloitan vastaukseni usein sanomalla: "Itseasiassa vähän kaikkea.." Väitteeni taitaa olla aika totta. Tänään oon ohjannut gymstickiä, sulkapalloa, sählyä, jalkapalloa, koripalloa ja pumppia. Eikös siinä oo jo aika laaja kirjo "vähän kaikkea"? 

12. helmikuuta

Ulos mennessä laitan repun selkään ja keltaiset kumpparit jalkaan. Nukkumaan käyn ennen yhdeksää. Oonko mä palannut lapsen tasolle vai aikuistunut, kun merkit vois viitata molempiin?

13. helmikuuta

Joku Sinikka (ei siis mun mummo, vaan joku toinen Sinikka) yritti eilen tavoitella puhelimella jotain Saara Kojo (ei siis mua, vaan jotain toista Saara Kojoa). Ihmeteltiin siinä kuinka puhelin vääristää ääniämme kunnes mun hälytyskellot alkoivat soida Sinikan muistuttaessa, että on mun vuori huomenna leipoa Helmi-yhdistyksen kokoukseen. Vaikka kerroin olevani porvoolainen 19-vuotias tyttö, Sinikka vielä toisteli numeroani ja kertoi varmasti saaneensa juuri sen numeron Saaralta. Pitäiskö mun nyt olettaa, että jossain joku dementoitunut Saara-mummo on unohtanut puhelinnumeronsa, hakenut nimellä numeropalvelusta ja jakelee sitä nyt omanaan? — ymmällään.

kultaa, kultaa

Multa löyty lahjakortti Susanna's Nailsiin joten kävin näin ennen valmistujais/ylioppilasjuhlia laittamassa kynnet siellä. Kerroin, että haluan jotain kultaista ja niin mulle näpsäkästi loihdittiin tällaset:

Musta tuntuu, että kynsiä on jotenkin aina vaikee kuvata. Katon tota kuvaa niin mietin että onko nää ihanat vai järkyt, mutta kun käännän katseeni kynsiini niin oon rakastunut. Olin ensimmäistä kertaa kyseisessä paikassa ja jäi tosi hyvä fiilis. Palvelu oli todella hyvää eikä epäilystäkään, ettei kynsiä laittanut nainen olisi osannut asiaansa. Lopputulos on todella tasainen ja jo tässä vaiheessa uskaltaisin sanoa, että kestävä. Lisäksi mulle sanottiin, että kynnet on kuulemma vielä hyvässä kunnossa juhlien aikaan, puolentoista viikon päästä. Katsotaan ;-) Ainut miinus minkä Susanna's Nailsistä keksin, on kallis hinta. Paljon kalliimpi, kun mihin olen tottunut. Nyt sattui olemaan vielä alennus geelikynsistä ja mulla 50e lahjakortti, mutta silti jouduin vielä maksamaan itse aika paljon lisää.. Susanna's Nailsin hinnastoon pääset tästä: klik! Toisaalta tässä päästään kysymykseen, kannattaako laadusta maksaa ja kuinka paljon tällaiseen asiaan haluaa panostaa.

Salil eka salil vika

Tää viikko tulee olee tosi rankka, tiedän sen jo nyt. Mieli on ollu nyt vähän maassa, pimeys ja vastoinkäymiset elämässä saa helposti hymyn hyytymään ja silmät kostumaan kyynelistä. Liiallinen fyysinen rasitus ja työstressi saa usein romahtamaan väsyneen ihmisen, mutta mä aijon nyt kumota väittämän. Vedän tällä viikolla 14 (!!!) ryhmäliikuntatuntia ja otin ihan innoissani vastaan muutaman tuurauksen huomisaamuun. Mikä olisi parempi mielialalääke kuin liikunta? <3

Tässä mun tän viikon työlukujärjestys:

Ma

17.00-17.30 Core

17.40-18.40 Pump

Ti

8.15-9.00 Pump

9.05-9.45 Spin

18.00-19.30 Aerobic + Lihaskunto

Ke

7.00-8.00 Core

17.45-18.45 Pump

18.50-19.50 Spin

To

18.00-18.55 Intervalli-keskivartalo

19.00-19.55 Body&Mind

Pe

VAPAA! (Ajattelin mennä pitkästä aikaa miekkailutreeneihin, mutta tätä postausta kirjoittaessani lupasin itselleni, että saan perua päätökseni... Saa nähdä mikä fiilis, ehkä, ehkä ei..)

La

10.00-10.55 Spin

11.00-11.55 Pump

Su

16.30-17.45 Spin-pumppi

18.00-18.55 Intervallikeskivartalo

:-)

Eilen käperryin viltin alle katsomaan maanantai-illan elokuvaa (Sattuman kauppaa) ja hörppimään uutta lemppariteetä <3 Ja kyllä, olen leiponut jo pipareita, vaikka jouluun on vielä aikaa. Mut saahan sitä fiilistellä?

Ylioppineen vapaapäivä!

Mulla on nykyään töitä (ryhmäliikuntaa) joka päivä paitsi perjantaisin. Vaikka rakastan sitä mitä teen, ryhmäliikunnan ohjaamista, perjantai on silti paras päivä viikosta. Silloin saa pysähtyä, hengähtää, olla stressaamatta mistään ja löhöillä vaan. Ihanaa <3 

Ryhmäliikunnasta on taas tosi hyvä fiilis. Tää menee aina silleen vähän vaiheittain, että kun tulee uudet ohjelmat niin stressitasot nousee ja sit kun ne on saatu kuntoon, niin muutama viikko menee nauttien ja hymyillen, ennen kun alkaa uus stressaaminen :-D

Lasten liikuntakerhoa mulla on enää kaks viikkoa kaks tuntia viikossa. Se menee joka kerta vaan mukavammin. Ollaan kokeiltu yleisurheilua, jalkapalloa, painia ja vaikka mitä! Huomenna on voimistelun vuoro, ja vikalla kerralla näytetäänkin jo vanhemmille mitä ollaan opittu. Keväällä kerho alkaa uudestaan, mutta katotaan sopiiko se mun aikatauluihin, kun mulla tosiaan tätä ohjelmaa riittää. Toivotaan, koska toi on niin kiva juttu! :-) Jälkimmäinen kuva on sitten vähän vanhempien lasten tuotosta, muotokuva sijaisesta, eli musta. Olin kuviksen opettajana, ja seiskaluokkalaiset saivat piirtää mitä tahansa.. Opettajan sijaisuuksia on ollu nyt aika paljon, välillä päivä, välillä kolme ja välillä kokonainen viikko. Se on aika kivaa puuhaa kyllä, ja aika hyvinhän siitä saa rahaa! Varsinkin kun ryhmäliikunnan kautta oon oppinu että suunnittelutunnit on usein tylsempiä ja rankempia kun itsessää työtunnit. Ja sijaisena kun ei tarvii sitä suunnittelua ja valmisteluja tehdä, saa vaan tehdä sen kivan ja helpomman homman :-D

Töitä siis riittää.. Toisaalta oon alkanu ajattelemaan, että olis niin paljon helpompaa tehdä "normiduunii" päivisin.. Mutta toisaalta nautin tästä, vaikka tää onkin toisinaan rankkaa. Jotenkin tuli vaan mieleen, että varmaan joskus vanhana kuitenkin ajattelen, että tää oli hienoo aikaa. Ja niinhän tää onkin! Miksköhän mä ees ajattelen tolleen? Skarppaa Saara-Maija :-D Mut joo, alhaalla kuvia niistä asioista, minkä ansiosta jaksan. Ihanat pienet asiat arjessa, mistä oon oppinu nauttimaan. Hyvä ilma, rauhallinen hetki yksikseen, hyvä ruoka hyvässä seurassa, vaatteet ja värit. Lisäksi pakko mainita sellanen tyhmä juttu, et oon oikeest ihan superinnoissani aina niinä päivinä kun voin laittaa ripsiväriä :-D Silloin, kun mulla on ryhmäliikuntaa niin en sitä tee, koska en jaska poistaa meikkejä ennen tunteja. Sama juttu on hiusten laitto ja farkkujen käyttö :-D Arki on juhlaa, niinhän se menee :-D 

 Seuraavaksi... No... Shopping, shopping, girls love shopping ;-) Ja maailman söpöin sormus Elviralta <3

Nyt nauttimaan mun ihanasta vapaapäivästä! Leffa pyörimään ja kai sitä täytyy jossain illallakin pyörähtää, että saa laittaa sitä ripsiväriä, haha ;-) 

PS. SAA ONNITELLA YLIOPPILASTA !!! Itsenäisyyspäivänä kahvitellaan keväistä valmistumista ja lakkia JESJESJES! :-) En käynyt, enkä varmaan käykään katsomassa arvosanoja kun en musita mun kokelasnumeroa (... :-D) mut IHAN SAMA tavotteena oli kolme ja puoli vuotta sitten se helkkarin yo-tutkinto ja ammattiin valmistuminen korkeintaan neljän vuoden sisään ja toisin sanoen oon nyt puoli vuotta tavoitteen edellä, jee :-D

Työpaidat! :)

Hypin viikko sitten aamulla riemusta ja jännityksestä, kun saavuin ennen seitsemää kuntosalin ohjaajien pukuhuoneeseen. Siellä odotti muoveissa kaksi työpaitaa ja päällä luki "Saara-Maija". Ilmaisia vaatteita, kuka nainen ei tästä innostuisi ;) Varsinkin, jos on yhtä pihi kuin mä. Ja varsinkin, kun urheiluvaatteet maksaa aivan liian paljon ja niitä tarvitsee PALJON.

Toisaalta jännitti, että minkälaisia paidat ovat, koska niitä olisi sitten pidettävä. Urheiluvaatteet on mun mielestä sellanen juttu, mitä haluan itse sovittaa ennen ostamista ja ostan vaatteen vain silloin, kun se on täydellinen. Olen löytänyt SOC merkkiset täydelliset harmaat jumppahousut. En voi sille mitään, että nykyään tartun vaatekaupoissa kaikkeen, mikä on harmaata. Pitäis vissiin sanoa, että "Grey is new black" mut mulle sopii paremmin, että "Grey is new pink" ;) No, onnekseni paidat olivat ihan mukavan malliset, toinen on tossa ylempänä kuvassa ja toinen on toppimallinen.

Urheiluvaatteissa ihanaa on värit! (Hyvä sanoa ton harmaan jälkeen, mutta silti...) Mulla ei oo yleensä mitään punasta (jos vaaleanpunaista ja pinkkiä ei lasketa), joten kestää varmaan hetki totutella paitojen punaisuuteen. Toisaalta miinuspuoli näissä duunipaidoissa löytyi aika äkkiä. Mun mielestä on niin virkistävää ja piristävää pukea urheilemaan toisinaan pinkki, toisinaan keltainen, toisinaan sininen ja välillä sitten oranssi paita. Nyt mä pidän sitten joka helkkarin tunti samanväristä punaista paitaa tuolla salilla, onneksi sentään mallia voi vähän vaihdella, kun toinen on t-paita ja toinen toppi. Tai ettei tarvii pestä paitaa välissä, kun tänäänkin oli aamulla ja illalla tunnit :-D No, onneksi toisella kuntosalilla ohjaajilla ei oo mitään "pukukoodia", joten voin laittaa vaikka kaikki sateenkaaren värit päälleni samaan aikaan!

Mitä ihminen tarvitsee?

Mun "viikonloppu" alko taas! Torstai ja perjantai on ollu nyt jonkin aikaa vapaita, niin musta aina tuntuu että silloin olisi lauantai ja sunnutai :-D Keskiviikko on viikon rankin, mutta tavallaan ihanin päivä. Sen jälkeen onkin hyvä viettää kaksi vapaapäivää. Tänään on takana kaksi spinningiä ja yksi pumppi. HUH. Hauikset oli jo maanantain uudesta pumppiohjelmasta valmiiksi niin jumissa, ettei käsiä saanu kivuitta suoriks. I love this feeling!  Lihakset on muutenkin sen verran juntturassa, että perjantain hieronta tulee todellakin tarpeeseen. Oon päättäny alottaa ja jonkin verran jo alottanu panostaa itteeni ja hyvinvointiini enemmän. Jotkut keinot vaativat rahallistakin uhrausta, mutta toivotaan että ovat sen arvoisia.Tässä muutama asia, mitä se pitää sisällään. Toiset asiat on jo hallinnassa ja toisia vasta tavoittelen:

• Menen nukkumaan ajoissa. Mielellään kymmeneltä, viimeistään yhdeltätoista. Poikkeuksia lukuunottamatta tietysti.

• Syön viisi kertaa päivässä, tasaisin väliajoin. Tässä on aika paljon tekemistä... Työt ja muut on niin sikinsokin, että välillä unohdan syödä tai syön ihan sitä sun tätä ja stten onkin järkyttävä nälkä ja tulee syötyä paljon.

• Opettelen sanomaan EI. Aina ei jaksa tai halua, miksi siis pitäisi sanoa kyllä?

• Rentoudun. Televisio. Jalkakylpy. Hieronta. Musiikki. 

• Tilaan/syön lisäravinteita. Jokainen suomalainen tarvitsisi D-vitamiinia purkista. Sen lisäksi näin syksyn tullen ois hyvä syödä myös niitä muita vitamiineja. Ajattelin myös tilata jotain palkkaria, koska tuntien jälkeen tulee aina sellanen olo, että pakko saada heti jotain ettei kupsahda. Samalla välttyis taas siltä ähkyyn syömiseltä, kun tulee kotiin.

• En kuuntele idiootteja. Joo heh-heh, tää oli vähän tyhmä lause. Mutta oikeesti. Ènsinäkin, miksi viettää aikaa ihmisten kanssa, jotka vaikuttavat suhun vaan negatiivisesti? Joidenkin kanssa ei oo vaihtoehtoja, mutta en ainakaan aijo uskoa valheita joilla yritetään vaan satuttaa toisia.

• Panostan lihashuoltoon. Käyn hieronnassa ja venyttelen enemmän.

• Opettelen pitämään itsestäni enemmän. Mietin ensin, että kirjottaisin: "Opettelen rakastamaan itseäni". Joku ääni mun pään sisällä kuitenkin sanoi, että se on itserakkautta, koska suomalaisille tyytyväisyys itseään kohtaan tai ylpeys itsestä tuntuu olevan kiellettyä, melkein tuomittava rikos. Anyway, en usko olevani ainut ihminen jonka elämä saattaisi muuttua helpommaksi ja nautittavammaksi, kun oppisi katsomaan itseään uudella tavalla. Mulla on omat keinoni millä tähän pyrin, mutta ne ei oo teitä varten, joten pidän ne omana tietonani.

Tuo viimenen kohta on ehkä semmonen, jonka toivon sulkevan tän ympyrän. Jollain tavallahan mä jo selvästi arvostan itseäni, tekojani ja elämääni, koska haluan saada itselleni energiaa ja hyvää fiilistä jonka avulla elän mukavammin ja jaksan tehdä asioita, joista saan annettua paljon itselleni ja muille. Kuvittelisin, että mitä enemmän itsestään välittää, sitä enemmän omaan hyvinvointiinsa haluaa panostaa. Toisilla vaan saattaa olla aivan toisenlaiset asiat pielessä. Hyvinvointiin kun kuuluu sosiaalinen-, psyykkinen- ja fyysinen osa-alue. Eikä kai ikinä voi olla täydellisen hyvinvoiva ja terve, jos kaikki osa-alueet ottaa huomioon, vai voiko? 

suunnistusta ja hevimusiikkia

Lauantaina oli taas lasten liikuntakerho. Ensin 4-5 -vuotiaiden ryhmä, sitten 6-9 -vuotiaat. Päivän teema oli suunnistus, joka vähän kierrettin kaukaa.. No eihän ton ikästen kanssa voikaan oikeesti suunnistaa, herranjestas :-D Piilottelin erilaisia "aarteita" koulun alueelle, ja niitä sitten etsittiin yhdessä kun näytin etsittävän esineen kuvaa. Lapsilla oli hirveen hauskaa ja onneksemme sääkin suosi vikalla ulkokerralla :-)

Vaikein aarrekin löytyi pienten vinkkien avulla ;-)

Sitten olikin luvassa Childrn Of Bodomin keikalle lähtö... Kynnet oli lakattu mustiksi ja hevilettihän multa löytyy omasta takaa! Olin mä silti vähän massasta erottuva siellä :-D :-D

Yökerhon ovella oli piiitkä jono, ja se oli ehkä illan kamalin hetki :-D Käveltin jonon päähän ja katselin kauhuissani jokaista jonottavaa. Ei silleen että olisin ennakkoluuloinen ihmisiä kohtaan, vaan niiden perusteella pelkäsin vaan että minkälaista musiikkia oli luvassa.

Vilin tai Teemun ottamia kuvia

Heti kun oltiin päästy sisään ja pojat oli ostanut paidat, ne suuntas eturiviin. Mä seisoskelin vähän aikaa yksinäni ja mietin että tässä ovensuussako mä aijon seistä seuraavat viis tuntia :-D Olin jo valmis menemään vessaan pelaamaan puhelimella, jos siellä ois ollu ainut mahollisuus istumiseen :---D Mutta sitten menin anniskelualueelle, josta lyötyi vapaita istumapaikkoja. Eikä siinä sitten kauaa tarvinnutkaan yksin istuskella, kun sain seuraa :-) Sekä musiikki että fanit oli tosi positiivinen yllätys ja mulla oli oikeesti hauska ilta!! Musiikista pakko sanoa sen verran, että en mä vieläkään ihan perusta tollaseen mörinään, mutta helvetti miten hyvin ne noita soittimia soittaa! Kitaristi on kuulemma palkittu useammassakin maassa parhaaksi, mutta mä antaisin kunniamaininnan myös rumpalille! Ens keikkaa odotellessa siis, haha noei ;-D

• Rakastan syksyn värejä
• Rakastan villapaitoja ja neuleita
• Rakastan kynttilöitä
• Rakastan lämmintä suihkua illalla
• Rakastan villasukkia
• Rakastan mun pitkiä yöhousuja
• Rakastan kaulahuiveja ja liinoja
• Rakastan pimeitä iltoja
• Rakastan vilttejä
• Rakastan tossuja
• Rakastan syyssateita (tää on viha-rakkaussuhde!)
• Rakastan sitä, kun aamulla herää ja tekis mieli vaan jäädä peiton alle lämpimään
• Rakastan syksyn tuoksua
• Rakastan lehtien havinaa
• Rakastan lenkkeilyä syksyllä, kun ei oo liian kuuma eikä kylmä
• Rakastan syystakkeja
• Rakastan syyskenkiä (miksei tää tullu heti ensimmäisenä mieleen?!)
• Rakastan sitä, kun illataisin alkaa väsyttää jo aikaisin ja uni tulee helposti
• Rakastan rauhallisuutta, jonka syksy tuo
• Rakastan suklaata, joka maistuu miljoona kertaa paremmalta kuin kesäisin!
• Rakastan sitä, että koulut on alkanut ja kaikkialla vallitsee jonkinlainen järjestys ja aikataulu
• Rakastan sateen ropinaa
• Rakastan sitä, kun kaikki tv-sarjat palaavat kesätauolta
• Rakastan ryhmäliikuntatunteja syksyllä, kun ihmiset palaavat sisätiloihin liikkumaan ja tunnit ovat täynnä

• Vihaan sitä tunnetta, kun sukat on märät!

I love my life!

Nyt on aika hyvä fiilis kaikesta! Tekemistä riittää, mutta se on vaan hyvä. Ruotsin ja enkun kuuntelut sekä äikän tekstitaito takana, vielä kaikkien toiset puoliskot jäljellä. Ruotsi ja Äikkä meni varmaan ihan hyvin, mutta enkku aivan päin helvettiä. Mut en jaksa ottaa siitä stressiä, kun en mä mököttämällä saa sitä asiaa muutettua yhtään paremmaksi.

Lasten liikuntakerho on ollu Porvoossa jo kahtena lauantaina. Ensimmäinen meni ihan hyvin, vaikka sekä ohjaajilla että lapsilla oli havaittavissa jännitystä ilmassa. Eilinen menikin sitten jo paljon rennommin ja vielä mukavammin. Harjoiteltiin ulkona jalkapalloa ja sääkin suosi. Toivottavasti vielä ensi viikolla jatkuis tää pitkitetty kesä, kun ollaan silloinkin ulkona. Sain yhdeltä tytöltä piirustuksenkin, aaaww :') <3

Ryhmäliikuntakin rullailee mukavasti kaikissa kolmessa paikassa. Viime viikolla eräs jumppaaja kertoi, että pelastin päivän. Ihanaa! Hyvän palautteen takia muistaa aina vielä selkeämmin miksi tätä työtä tehdään. Satuin myös kuulemaan vahingossa kun kuljin pukkarin läpi, että "tosi hyvä jumppa, ja mä tykkään tosta ohjaajasta!" Ihanaaihanaaihanaa! Kaikista parasta palautetta on kuitenkin se, että jumppaajat saapuu viikko toisensa jälkeen paikalle ja lähtevät aina yhtä ihanasti hymyillen ja hikisinä.

Oon myös tehnyt muutaman sijaisuuspäivän yläasteella, niin liikunnan- kuin historiankin opettajana :-D Se on kans kivaa puuhaa! Sain myös ens kuulle yhden kokonaisen viikon opettajan, JES.

Kaiken tän lisäks mulla on yks liikuntaneuvottava prosessi aluillaan (ja toinen tulossa, kun vaan aikaa irtoaa) ja oon ehtinyt viettää aikaa kavereidenkin kanssa jonkun verran. Välillä oon käyny oitamssa myös ihanaa serkkuani :-) Ja oon mä muistanu välillä ottaa rennosti ja tietenkin shoppaillakin ;-)

Ens viikolla lähen pikkuveljen ja sen kaverin kanssa kattomaan Children Of Bodomia.... Oumaigaad mitä siitä tulee :-D Vielä naurattaa, katotaan mitkä fiilikset viikon päästä on.. :-D

VOI ÄRRÄPÄÄ

Eilen tartuin ihanaan kameraani ja vietin sen kanssa mukavan ja tuotteliaan hetken, mutta mä en oikeesti saa niitä mitenkään tänne!! On tässä kuulkaas muutama kirosana lentäny. No.. tää postaus on nyt sitten ilman kuvia ja toivottavasti saan ongelman pian ratkaistua (ja muistan vielä vanhat kuvat...)

Pari päivää olin hirveellä stressillä vääntänyt spinningohjelmaa täksi aamuksi, kun lupauduin tuuraamaan 6.30 spinningin. Eilen illalla sain kuitenkin viestin, ettei tuntia pidetä. Osallistujia ei oo enään ollut tossa riittävästi. Uskokaa tai älkää, ennen tunti oli aina täynnä. 6.30 aamulla, huh!! Mulle tuli kuitenkin ihan törkeen helpottunu fiilis: yks spinuohjelma on valmiina sitten seuraavalle kerralle, kun sellasta tarvitsen ;)

Tänään aamulla käytiin sitten kolleegani (hah, kuulostaapa virallislta) kanssa läpi tulevaa uutuutta kuntosalin ryhmäliikuntaohjelmaan. Voin kertoa, että luvassa on jotain todella huippua! ;) Enempää en taida vielä uskaltaa kertoa, kun syksyn lukkariakaan ei ole vielä julkistettu...

Huomenna sitten koko päivän kouluttaudun uuteen juttuun toisella kuntosalilla, jossa vakituiset tuntini aloitan parin viikon päästä. Huomisesta koulutuspäivästä lisää ehkä huomenna tai myöhemmin... Jänskättää!!

Kuten ootte ehkä huomannut, mun elämässä on paljon uutta tällä hetkellä. Yksi uus koskien ryhmäliikuntaa on vielä tiistaisin alkava puolentoistatunni ohjaus työporukalle. Töitä siis riittää.. Näillä näkymin kun kaikki on lähteny pyörimään, niin perjantai ois ainut vapaapäivä. Muina päivinä ois sitten yleensä enemmänkin kuin yksi tunti töitä. Jee ja apua! :-)

Uusi arki

Tänään olin ensimmäisellä päivälukion tunnilla Porvoossa. Vähän aikaa pyörin ympäriinsä ja yritin löytää äidinkielenluokkaa, kyselin ihmisiltä ja ainakin kaksi kertaa harkitsin jo luovuttavani ja lähteväni vetämään, mutta sitten oikea luokka löytyi. Ei Porvoon lukio kai mikään suuri ole, mutta on se aika sekava, jos tietää vain että on menossa "jollekin ruotsin tunnille".

Nyt oon siis kotona, söin ja katoin yhen leffan. Ainut tapa opiskella mukavasti englantia on kattoa leffoja ilman tekstityksiä, tosin sekin on tylsää jos on liian monimutkainen leffa.. Tunnin päästä lähenkin jo takasin, koska mulla on enkun abikurssi iltalukiossa. En oo varma oisko mulla ollut ruotsin tunti tässä välissä, koska en ollut kirjottanut sitä tälle tiistaille kalenteriin, vaikka kaikille muille olin. Kotiin tuleminen houkutteli kuitenkin enemmän, kun kaupungissa päivän aikana yhteensä noin viiden tunnin hengaaminen tuntien väleissä. Katotaan kuinka nopeesti hajoon tähän touhuun. Nyt kun on aamu ja iltalukiota, niin en pääse ees salille tuulettumaan. Oon sitten vissiin päättänyt vetää tänkin asian läskiksi ja järkyttäisin itseänikin jos ajattelisin mun tän hetkisiä liikunta ja ruokailujuttuja... No, ens kuusta alkaa skarppaus, siitä ehkä enemmän myöhemmin ;-)

Tunnelmat on siis sekavat, mutta ihan innostuneet. Olin aamulla ihan innoissani, ku nsian ukea farkut päälle ja laittautua :-D Kolme vuotta kun meni aika pitkälti jotkut verkkarit jalassa Vierumäellä... :-D Tavallaan ahdistaa tämmönen, kun missään vaiheessa ei voi kokonaan heittää aivoja narikkaan, kun täytyy seurata kelloa, koska jo kerran kotiin tultua pitää kohta taas lähteä. Mä en tavallaan kuulu mihinkään. Tää on tällanen välivaihe mun elämässä. Ei mun nimeä oo ees lukion listoilla, enkä tunne sieltä melkein ketään. En tiedä talon tapoja tai tunne tiloja. Vois ajatella, että onhan ne ykkösetkin siellä ihan yhtä hukassa, mut hei, niillä on ryhmänohjaaja, kaikenmaailman infot, wilma, opot ja toisensa. Heinolassakin oltiin vähän erillään muista opiskelijoista, mut ainakin meillä oli ainakin joku opettaja keneltä pysty mennä kyselemään typeriä, wilma missä luki tunnit, ruokailut ja muut infot, yms.. Nyt mä astun vaan keskellä väkijoukkoa, eikä ketään vois vähempää kiinnostaa jos mä oon ihan hukassa. Mut kyl tää ehkä tästä, kestää vaan vähän päästä tähän arkeen ja "rytmiin", jota ei kyllä taida olla olemassa ollenkaan. Tulipa tästä nyt vähän negatiivisen sävyinen postaus, vaikkei tarkoitus ollut :-D Oon oikeesti aika innoissanikin tästä, vaikka tän jälkeen voi olla vähän haastavaa uskoa! :-)