Aika on mennyt tosi nopeesti. Musta tuntuu että alotin vasta työharjottelun kaksi viikkoa sitten. Päivätkin on mennyt tosi nopeesti, koska kaikki päivät on ollut tosi erilaisia. Liikuntatunnit on aina kaksoistunteja ja joskus aikaa on mennyt myös esimerkiksi matkoihin luistelemaan tai uimaan. Kun kaksoistunteja on kolme kappaletta, niin tuntuu että tuntejakin työpäivässä olisi vain kolme!
Bussilla matkustin uintipäivinä parhaimmillaan kymmenen kertaa. Kolme reissua kaupunkiin ja koti-koulu välillä kaksi kertaa yhteen suuntaan. En erityisemmin pidä bussilla matkustamisesta, varsinkaan bussipysäkillä odottelusta. Ainakaan koulun pysäkillä, jossa on miljoona oppilasta jotka rynnivät bussiin ja sitten matkustetaan kylki kyljessä. Välillä ahdisti mennä istumaan jonkun oppilaan viereen, kun ei tiennyt että pitääkö sille jutella vai ei. Mun mielestä ihan mukavaa oli kuitenkin se, että monet oppilaat alkoivat bussissakin rupattelemaan tai edes moikkasivat.
Celsiusasteita pitää olla pakkasen puolella 15, että ulkovälitunti saadaan viettää sisällä. Ulkovälitunteja tosin oli vain kaksi päivän aikana, joka on musta aika vähän. Sijaisuuksien aikana jouduin/pääsin olemaan myös välituntivalvojana, sekä sisällä että ulkona. Ulkona seisoin huomioliivi päällä ja juttelin samassa koulussa olevien kehitysvammaisten lasten kanssa koska ketään muita ei pihalla näkynyt... En oikein edes tiedä miksi, mutta mikäs siinä :D Oletan että välituntivalvojan tehtävä oli siinä vaiheessa tarkkailla ettei kukaan livistä röökipaikalle, koska sen sijainti mulle ainakin tarkkaan opettajanhuoneessa kerrottiin. Sisävalvonta mulla oli vaan seiskojen naulakoilla. Se oli helppoa, oletan että seiskojen uloshäätö on helpompaa kuin vanhempien.
D apuaaaaa oon mielikuvitukseton koska en keksi tähän mitään. Tai keksin muutaman nimen, mutta ehkä en saa kertoa näistä enempää. Joten seuraava.
Entisten omien opettajien kanssa oli hassua jutella opettajanhuoneessa ja ruokaillessa. Siitä on kuitenkin vain kolme vuotta kun itse olin oppilaan roolissa, mutta silti kaikki puhuu ja suhtautuu aivan erilailla. Kaikista oudointa oli itseasiassa jutella opettajien kanssa, jotka eivät olleet mua opettaneet. Se ehkä johtuu siitä, että niiden oikeasta ihmisyydestä ei ollut mitään hajua, tiesi vaan haukkumanimet ja kaikki kauheimmat ja tyhmimmät tarinat. Ne kaikista äkäisimmät opettajat saattoivat kuitenkin olla kaikista mukavempia, kun keskusteltiin arkisista asioista.
Facebookkiin mulle on tullut aika monta kaveripyyntöä. Ensin olin ehdoton iso EI -linjalla niiden hyväksymisessä. Sitten tajusin, että tosi monen mun oppilaan kaveri mä jo olen pikkuveljeni ja vanhan ala-asteeni kautta, koska tosiaan mulla ja oppilaillani ei hirveesti ikäeroa ole. No, päätin sitten vaihtaa kantani päinvastaiseen ja hyväksyä kaikki... Tiedä sitten oliko se maailman tyhmin teko, siltä se vähän kuulostaakin :D Mutta muistan kun yksi opettaja oli kaikkien oppilaitten kaveri kun olin yläasteella, ja musta on vieläkin hauska kun se välillä tykkäilee kuvista ja päivityksistä sekä onnittelee synttäreinä. Ja tähän asti ei oo ainakaan tapahtunut mitään kamaluuksia tän asian takia.
G:llä alkaa sen paikan nimi, jossa mut nähtiin kahvilla. En halua kirjottaa sitä tähän, koska muuten tää on salee viiden ensimmäisen sillä nimellä googlatessa löydettävän tuloksen joukossa :---D Mutta tosiaan, itsekin yllätyin kun kaveri soitti että tuu sinne, koska luulin sitä vaan joksuks bubiksi?! No, joka tapauksessa, seuraavana päivänä kohtasin kahelta oppilaalta kuittailua että "Onko darra?" ja muuta vastaavaa sen takia, että ne oli siitä ohi kävelly. Yritä siinä sitten opettaa terveystietoa :D
Hassuja kommelluksia ja tapahtumia riittää. Niistä voisi tehdä omankin postauksen, ja silti siitä tulisi tällainen ylipitkä. Mutta jos nyt vaikka ensimmäisenä se, kun seiskaluokkalainen kysyi "Ope, tuutsä munkaa baarii ryyppäämään sitten kun täytän 18?" Tai sitten se, kuinka innokkaasti oppilaat päihteidenkäytöstä tenttasivat. En ollut ihan varautunut siihen, niin tupakointiin sitten tietysti vastasin reippaasti ylpeänä en. Mutta seuraava kysymys olikin alkoholi, ja no niin... Sitten mietinkin että miksi en jo ensimmäisen kysymyksen aikana tehnyt selväksi etten aijo vastata :D "Olen täysi-ikäinen, saan juoda välillä alkoholia", vastasin ja olin hetken tyytyväinen kuinka neutraalin vastauksen sain aikaan. Mutta sitten jatkokysymys kuului: "Joitko sä ikinä alkoholia, kun olit alaikäinen?" Ja taas mä mietin, että miksi mä lähdin tähän leikkiin mukaan... :D Superhassua oli myös tajuta ketkä kaikki oli kavereiden tai vanhojen luokkalaisten pikkusisaruksia. Aivan samannäköisiä ja samanlaisa muutenkin :D
Tässä kävi just niinkuin oletinkin, enhän mä mitään saa lyhyesti kerrottua. Joten nyt, vaikka juttua riittää niin tästä poikkasen ja loput sitten ehkä huomenna, ylihuomenna, myöhemmin tai ei koskaan. Oletan, että mun blogia lukee sen verran harva ja suurinosa niistä harvoistakin on kuullut mun ajatukset jo miljoonaan kertaan, niin voin taas todeta että ihan omia ajatuksiani tässä selvittelen itselleni. Siksi mua tuskin jää häiritsemään jos tää juttu jää keskeneräiseksi, saa nähdä :D
