Onpas ollut taas kiire ja stressi. Vaikka oon tehnyt paljon kaikkea, en oo edes kuvitellut avaavani omaa blogia ja päivittäväni mitään kuulumisia. Kuvia on kuitenkin niin paljon, että päätin postata nyt, ettei kuvat unohtuisi ja hukkuisi mun miljooniin kuvakansioihin.
Tässä vaiheessa on varmaan sopiva mainita se, mitä on tullut blogin kirjoittamisen takia mietittyä itsekin, vaikka oletankin lukijoiden olevan tuttuja. Nimittäin kun katson omaa blogiani, niin se on "ihan kiva". Laitan sinne juttuja, jotka on mun mielestä kivoja, tai sitten juttuja joita jostain toisesta syystä haluan laittaa. Joskus saatan kertoa päivien kulun todella tarkasti. Joskus jostain tapahtuneesta kertoo vain yksi kuva. Useimmat asioista mun elämästä ei kuitenkaan tänne päädy. Monesti ei ole kameraa mukana tai tule kuvattua siinä hetkessä, missä haluaa elää tai mikä on tilanne, jota ei haluaisi muistaa. Jokainen kohtaa joka päivä ihmisiä, jos ei muita niin itsensä, ja ajatuksia ja tunteita on päässä tuhansia. En omalla kohdallani osaa sanoa, mitkä asiat tänne päätyvät. Oonko mä valinnut tänne ne asiat elämässäni minkä haluan olevan totta, oonko luonu itselleni tänne erillisen elämän? Vai oonko vaan sattumanvaraisesti muistellut asioita mitä oon lähiaikoina tehnyt, kun aikaa on riittänyt? Päädynkö kirjottamaan blogia, kun olen surullinen, iloinen, ahdistunut vai ylpeä itsestäni? Jätänkö kirjoittamatta asiat, jotka tekisivät minusta nolon, itserakkaan tai angstisen? Huomaan toisinaan omalla kohdalla, että yritän huijata itseänikin super energiseksi ja iloiseksi, kun on kaikista vaikeinta. Silloin taas kun on iloinen ja energinen olo, niin saatan käyttää energiani johonkin aivan muuhun kuin fiilikseni entisestään parantamiseen tai blogin kirjoittamiseen. Jos et oo vieläkään saanut otetta mun tän hetken ajatuksista (tiedän, niistä on välillä tosi vaikea saada selkoa, -itsenikin) niin tässä se tulee: Älä usko kenenkään bloggaajan elämän olevan sellaista, miltä se blogissa vaikuttaa. Äläkä usko tuntevasi ihmistä, jos vain luet hänen blogiaan.
 |
| Kuva-arvoitus; mitä on kuvassa? ;) |
Nyt tulee niitä kuvia. Sattumanvaraisessa järjestyksessä, ja vain niistä harvoista sekunteista, minkä aikana olen kameran nappia painanut.
 |
| Jännittynyt söpöläinen matkalla kisoihi! |
 |
| Ehkä mä oon kasvanut, kun musta tuntuu ettei miekkailukilpailuissa oo ikinä ollut näin pienikokoisia osanottajia! En voinut kuin nauraa, kun seurasin niiden otteluita. Jännittyneisyys, voitontahto, riemu ja pettymykset olivat niin järjettömän aitoja tunteita, joita ei nää pienokaiset peitellyt ollenkaan. |
 |
| Ensimmäinen ottelu alkamassa, kunhan vain tuomari osaisi käyttää laitteita :D Taisin mäkin muutaman kerran käydä auttamassa. No, jokaitapauksessa: tää ottelu oli ainoa, jonka Ville sinä päivänä hävisi. HYVÄ VILLE! :) |
 |
| Äikän kurssilla piti lukea kirja... No itseasiassa oikeesti oonkin lukenut tuon kirjana, mutta siitä on aikaa. Jotenkin nyt ei vaan oo tuntunut muut asiat opinnäytetyön, valmistumisen ja yo-kirjotusten ohella hirvittävän tärkeiltä. Koeviikko on nyt käynnissä ja panostus ei tosiaankaan ole kymppi. |
 |
| Mun tavotteena oli olla peräti kuukausi herkkulakossa :D No, se onnistui suht helposti. Viime viikko oli sitten mun mättöviikko ja tungin itteeni niin paljon suklaata ja muita herkkuja, että ihan oksettaa ajatellakin :D Nyt oon vaan tyytyväinen että mättöviikko on ohi ja herkkulakko jatkuu. Tuplasin ajan kahteen kuukauteen. Sekin kuulostaa tosi säälittävältä, mutta uskokaa tai älkää niin mulle kaksi kuukautta ilman suklaata on aika iso tavote ;D |
 |
| Iskä yritti pelastaa mun nominationia seinän ja sellasen paneelin välistä, mutta tuloksetta :( Yritin myös ottaa sitä magneetilla pois, vaikken oo varma tarttuuko se magneettiin. No, sitä en ikinä saanut selville, kun magneetti jäi sinne jumiin. Kerään tässä pääsiäisloman ajan rohkeutta ja sitten voisin ottaa yhteyttä huoltomiehiin, vaikka veikkaan että mun ja nominationin yhteiset hetket ovat lopullisesti ohi. |
 |
| Tais olla maanantaiaamu, kun kävin lenkillä ennen lukioon menoa. Ihanaa kun aurinko paistaa ja vihdoin huomaa, että kyllä tässä kesään päin ollaan menossa! Tää kuva on joku taimitarha Vierumäellä. Ihan lähellä opistoa, mutta näin tän ensimmäistä kertaa tällä viikolla, kun päätin selvittä mitä yhden tien päästä löytyy. |
 |
| Viime viikonloppuna sain partylight-kynttilät, joita olin tilannut. Noi siniset tuoksuu mun mielestä ihan mieheltä :---D Sain myös ihanan yllärin, maailman söpöimmän käsintehdyn saippuan ja suklaamunan! Onneksi viime viikko oli mättöviikko ja sunnuntain ähkyn kruunasi kyseinen suklaamuna! :D Saippua ei kyllä varmasti tule käyttöön, mutta sitäkin varmemmin jonnekin näkyville. |
 |
| Tänään oon kotiutunut Porvooseen kannettavan vaatekaappini kanssa (kuvassa olevan matkalaukun, joka oli kolmea päivää varten täyteenanhdettu kaikenlaisia vaatekappaileita joka tilanteeseen, ja joista vain yhden neljäsosan tarvitsin). |
Tän "loman" "suunnitelmat" on aika selkeät. Oparin ensimmäisen version palautus on sunnuntaina, ja mulla on siinä vielä aika paljon tekemistä. Lisäksi mun täytyy suunnitella ja harjoitella tunteja töitä varten, ja lauantaina ja sunnuntaina on jumpat. Varmaan ainut hetki, jolloin ehdin huilahtaa ja levähtää on ripsihuolto lauantaina. Tosin ihmettelenpä syvästi jos pystyn siinä ajassa unohtamaan kaiken tän stressin ja hengähtämään, koska mulla on ollut nyt vähän ongelmia nukkumisen kanssa muutenkin. Se on outoa, koska mä oon aina ennen nukkunut kuin tukki, missä ja milloin vain. Nukahtamisen kanssa ei oo ikinä ollut ongelmia ja sitten kun oon nukahtanut, oon herännyt vasta vähintään kymmenen tunnin päästä tai herätyskelloon. Nykyään on vaikea nukahtaa ja aamullakin herään aikaisemmin kuin kello soi, vaikkei mistään mitään ääniä kuuluisikaan. En keksi muuta selitystä kun stressaaminen. Mutta eiköhän stressi kuulu asiaan, kun kevät ja valmistuminen lähestyy. Onneksi mulla ei oo nyt puoleen vuoteen kirjoituksia ja lukiokin loppuu jo ensi viikon keskiviikkona. Sen jälkeen voin taas vihdoin käydä Vierumäen tunneilla samaan tapaan kuin muutkin, eikä multa vaadita kahdessa paikassa samaan aikaan olemista. En joudu enää väkisin kuuntelemaan jommasta kummasta koulusta valituksia, että olen poissa, koska olen toisessa. Opinnäytetyö, lukio, Vierumäen opiskelut, yo-kirjoitukset ja työt samaan aikaan on ollut vähän liikaa yhden pienen Saara-Maijan päähän. Sen takia voinkin sanoa olevani todella ylpeä itsestäni sinä kauniina päivänä, kun minulla on sekä ylioppilastodistus että ammatti, on ne arvosanat sitten ihan mitä vain. Todennäköisesti se kaunis päivä koittaa noin puolen vuoden päästä, ja todennäköisesti ne arvosanat ei ole päätähuimaavia.
.jpg)
