Long time no see!

Ei oo mennyt kun pari kuukautta edellisestä postauksesta, mutta hirveesti on tapahtunut! Tarkastellaanpa mun paria kuukautta somen avulla. Eli tässä some-elämäni parhaimpia paloja parilta kuukaudelta. Ja pahoitteluni, että oon ollut näin aktiivinen ja tästä(kin) postauksesta tulee pitkä ja niille ehkä tylsä, jotka on nää jutut on jo lukenut ja kuvat nähnyt, mutta mulle tää on kiva muistelun hetki. 

Marraskuu 2013:

5. marraskuuta

"Lauloin sitte vahingossa Tuomas Kauhaselle sen omaa biisiä, hups. Irrottautuminen arjesta teki hyvää, mutta onpa ollut ikävä jumppaamaan! Onneks aamulla pääsee taas spinnaamaan <3"

(Summer Up -Cruisen fiilistelyä)

13. marraskuuta

Olin kolme päivää opettamassa uskontoa. Kaikki menikin ihmeellisen rauhallisesti ja asiallisesti, kunnes tänään laitoin videon pyörimään ja menin sammuttamaan valoja. "Voinko ottaa kaikki pois?" kysyin, ja vastaus kuului: "Joo, alota vaikka paidasta!"

Joulukuu 2013:

5. joulukuuta

Terveisiä Heinolan lukioon opettajalle, joka sanoi ettei mun kannata kirjottaa, koska en pääse läpi ja naiselle joka sanoi mua ja Suvia tyhmäks: Tänään painoin lakin päähäni, kuten suunnitelmissa oli ja aikuislinjan stipendinkin toin kotiin reilusti isommasta lukiosta. VOITTO  +anteeksi jos toimin nyt vastoin suomalaista tapaa olla vaatimaton ja vähättelevä: OON NIIN YLPEÄ ITESTÄNI! — ylpeä.

Ylppäreistä taisin olla aika innoissani, koska samalle päivälle ehdin postata vielä toisenkin kerran:

5. joulukuuta

Täydellinen päivä rakentuu näistä: yo-todistuksesta, stipendistä, leipomisesta, ryhmäliikunnasta, avaimista uuteen kämppään, iskän kanssa piknikistä uuden asunnon keittiön lattialla, onnitteluista ja kukkalähetyksestä kotiovelle! Eikä pelkoo, että huomisestakaan tulisi kamala. Luvassa kakkuähky, iiiihanien ihmisten kanssa seurustelua ja sivistyneesti juhlimista myös yöelämän puolella  just nyt rakastan elämää  — upea.

12. joulukuuta

"Ope ootsä joku bodari?" kysyttiin multa eilen. En tiiä pitäiskö se ottaa kohteliaisuutena vai loukkauksena...? 

20. joulukuuta

Olipa kerran ihana vapaapäivä. Heräsin kahdeksalta parhaan ystävän vierestä viini ja juusto illan jälkeen. Suunnattiin Alisan kotoolta aamupalalle keskustaan. Alisan mentyä töihin treffasin pitkästä aikaa Salla-Serenan, söin hyvää ruokaa ja juorusin paljon, kuten aina. Shoppailin neljä (4!!!) leopardipaitaa ja join piparkakkulatten. Seuraavaksi pääsen Maaritin kyydillä kotiin ja Anna-Kaisa tulee yökyläilemään. Sen pituinen se, ja kaikki elivät elämänsä onnellisina loppuun asti jeejee  — tyytyväinen.

(Tämän statuksen kirjoittamisen jälkeen ehdin ostaa vielä yhden leopardipaidan...)

Tammikuu 2014:

23. tammikuuta

Mun esimies totes mulle just: "Oot vissiin vetänyt sun d-vitamiinit tänään!"  — energinen.

24. tammikuuta

Maksoin tuntemattoman naisen bussiin, joka oli unohtanut lompakkonsa kotiin. Nainen antoi mulle vastapalvelukseksi töitä. Vieressäni istunut mies kehui toimintaani ja pyysi treffeille. Töille sanoin kyllä ja treffeille ei, mutta joka tapauksessa päädyin tulokseen: kannattaa olla kiltti  — kiltti.

...ja van vähän myöhemmin samana päivänä: 

24. tammikuuta

Tänään sitten sattuu ja tapahtuu! Tuun himaan ja summeri huutaa yhtäjaksoisesti tyyyyy.... Täytän muovipussin kuumalla vedellä ja marssin alas ja ulos sulattamaan summerinappulan, joka on jäätynyt. Ja tietysti ala-asentoon. Miten niin voi ees käydä?! — ärsyyntynyt.

Helmikuu 2014:

1. helmikuuta

Ei kannata käyttää lakkapulloa vasarana. Se räjähtää. — tyhmä.

5. helmikuuta

Multa kysytään usein: "Mitä liikuntaneuvojat niinku tekee?" Aloitan vastaukseni usein sanomalla: "Itseasiassa vähän kaikkea.." Väitteeni taitaa olla aika totta. Tänään oon ohjannut gymstickiä, sulkapalloa, sählyä, jalkapalloa, koripalloa ja pumppia. Eikös siinä oo jo aika laaja kirjo "vähän kaikkea"? 

12. helmikuuta

Ulos mennessä laitan repun selkään ja keltaiset kumpparit jalkaan. Nukkumaan käyn ennen yhdeksää. Oonko mä palannut lapsen tasolle vai aikuistunut, kun merkit vois viitata molempiin?

13. helmikuuta

Joku Sinikka (ei siis mun mummo, vaan joku toinen Sinikka) yritti eilen tavoitella puhelimella jotain Saara Kojo (ei siis mua, vaan jotain toista Saara Kojoa). Ihmeteltiin siinä kuinka puhelin vääristää ääniämme kunnes mun hälytyskellot alkoivat soida Sinikan muistuttaessa, että on mun vuori huomenna leipoa Helmi-yhdistyksen kokoukseen. Vaikka kerroin olevani porvoolainen 19-vuotias tyttö, Sinikka vielä toisteli numeroani ja kertoi varmasti saaneensa juuri sen numeron Saaralta. Pitäiskö mun nyt olettaa, että jossain joku dementoitunut Saara-mummo on unohtanut puhelinnumeronsa, hakenut nimellä numeropalvelusta ja jakelee sitä nyt omanaan? — ymmällään.