joulu

kuulumisia

Itse muutamaa aktiivista blogia seuraavana voin todeta, että blogin hiljaisuuteen voi olla muutama eri selitys:

1) elämässä tapahtuu niin paljon ja bloggaus jää vähemmälle koska ajatukset on muualla tai aikaa ei ole

2) elämässä ei tapahdu mitään, miksi bloggaisi

3) elämässä tapahtuu sellaisia asioita, mistä ei halua blogata julkisesti tai sellaisia asioita, joita ei edes halua ajatella

4) blogin kirjoitus ei vaan sillä hetkellä motivoi, "ehkä pidän taukoa tai hiljenen täysin"

Mun kohdalla voisin varmaan ympyröidä jokaisen noista numeroista. Edellinen postaus oli kuulumisia kuvien kautta, nyt tulee sitten tekstiä. Kuulumisia. Niitä on nyt muutama kaveri kysellyt, ja oon todennut kuinka vaikea kysymys se voikaan olla. Silloin kun sen kysyjä oikeasti haluaa saada vastauksen, eikä tyydy vain "ihan hyvää, tässähän tämä" -vastaukseen. Hyvä että eivät tyydy, paljon fiksumpaa on kysyä kuulumisia silloin kun ne oikeasti kiinnostaakin.

Tästä tekstistä tulee varmaan yhtä sekava, kun miltä mun kirjoituspöytä tällä hetkellä näyttää. Mutta ajattelin silti kirjoittaa, koska tänään yritän siivota sotkuja, sekä kirjoituspöydältä että mun pääni sisältä.

Oon tosiaan nyt Porvoossa. Ihan outoa. Nyt allekirjoitan blogini otsikon vieläkin vahvemmin kuin ennen. Porvoossa elämä on niin erilaista, ihan eri maailma. Tuntuu että mäkin olisi ihan eri ihminen, vaikka en mitenkään tietoisesti muuta itseäni roolista toiseen. Toki ihminen muuttuu ympäristöstä riippuen ja muuttaa automaattisesti käytöstään, ja se on ihan tervettäkin. Tässä kontrasti tuntuu vaan niin kamalan suurelta. Tätä asiaa pohtiessa ehkä tajuaa, että se oma elämä on kuitenkin enemmän Porvoossa. Toisaalta kun Vierumäeltä palaa vain viikonlopuiksi Porvooseen, tuntuu koti vähän vieraalta paikalta. Vierumäellä oon kuitenkin aika tiiviisti elänyt viimeset pari vuotta ja kasvanut kaikella tapaa uusien kokemusten ja itsenäistymisen kautta. Toisaalta Vierumäki yhdistyy aina jotenkin opiskeluun ja on omalla tavallaan ahdistava paikka, vaikka opiskelupaikkana toki paras mahdollinen mun mielestä. Porvoossa on sitten omat ongelmat, mutta nyt täällä hetken aikaa oleillessani oon tajunnut että ehkä kaikki on jotenkin suurempaa, oikeeta elämää, täällä. Vierumäen jutut alkaa tuntua jotenkin unelta mitä oon eläny hetken aikaa, kunnes sinne taas oikeesti palaan. Vierumäeltä nyt ikävöin ihan järkyttävästi Semppua, kun ei olla nähty niin hirvittävän pitkään aikaan <3 Ei olla muutenkaan pidetty hirveesti yhteyttä vaikka nykyaika sen helposti mahdollistaisikin, mutta aina välillä se blondi idiootti hyppää mun mieleen, ja sitten tajuan kuinka kamalasti sitä kaipaankaan. Ihmistä kenelle vittuilla ja ihmistä kenen kanssa nauraa silmät kyynelissä.

On ollut kuitenkin ihanaa, kun Porvoossa ollessani oon ehtinyt nähdä niitä kavereita, ketkä asuu täällä. Viikonloppuisin kun ei ole aikaa ja voimia rehellisesti sanottuna. Vaikka töitä on lauantaina ja sunnuntaina vain se pari tuntia, niin jotenkin se on tarpeeksi mun päivään. Käytän nimittäin vieläkin ihan liikaa aikaa tunneista stressaamiseen ja elän vähän niinkuni koko viikonlopun töissä henkisesti. Sitten sunnuntaina hirveellä kiireellä Vierumäelle, se lähtö on ehkä kaikista stressaavinta, vaikka oudolta saattaa kuulostaa. Vierumäellä sitten hengähdän muutaman päivän ennen kuin tulee taas viikonloppu. Tää kuulostaa nyt vähän tyhmältä, eikö ois fiksumpi stressata opiskelusta kuin viikonlopusta?

Tää viikonloppu on ollu ihana. Mulla ei oo ollu tunteja, koska maanantaina on jouluaatto. Sain itse päättää haluanko pitää sunnuntaitunnit, mutta sanoin ei, vaikka rahaa tarvitsisinkin. En vaan voinut vastustaa kokonaista vapaata viikonloppua. Toki tässä on kaikkea joulusöhellystä ja sähellystä. Mutta niistä mä en kyllä stressaa yhtään, ihme kyllä, koska oon aika hyvä stressaaja ;) En tiedä oonko joulu ihminen. Joulukuun alussa mulle tuli ihan joulufiilis. Nyt ei ehkä ole enää niin paljon, mutta ei se mitään. Ei mun huoneessa oo edes jouluvaloja, mutta ei joulu mun mielestä siitä oo kiinni. Eikä mulle oo väliä onko meillä palaneita vai hyviä piparieta, minkälainen on jouluruoka tarkalleen aattona, miten koristellaan kuusi tai onko se edes aito. Mulle riittä että se on joulu. (pitäiskö se muuten kirjoittaa isolla?) Se fiilis tulee ihan itsestään, kun pysähtyy vaan. Rakastan kyllä sitä, että voin maata piikkimatolla kauniita joululauluja kuunnellen ja nyt mulla on tuoksukynttilöitänkin! 

Oon siis vihdoin antanut itselleni anteeksi sen, etten ole juuri nyt niin aikaansaava. Oon antanu itelleni muutaman päivän, jolloin hengähdän ja kerään taas voimia uuteen hösäämiseen. On nimittäin asioita, jotka pulpahtavat mun mieleen muutaman kerran päivässä ja varsinkin iltaisin nukkumaanmennessä, mutta nyt oon päättänyt että vasta tiistaina saan nähdä näiden asioiden eteen vaivaa. Näitä asioita on esimerkiksi:

-Opari. Nolottaa kun en oo saanu mitään aikaseksi, eikä mun edes pitäis olla saanut senkään enempää kuin sisällysluettelo. Mutta marraskuuhan se oli silloin, kun mä lupasin oparin ohjaajalle ensimmäisen version sisällysluettelosta palauttaa...

-Työt. Tosiaan alkaa uusi lukkari, functional jäi pois kokonaan, koska kävijöitä ei ollut. Mutta siihen sitten tilalle pumppi, ja vähän järjestykset muuttu. Tammikuusta lähtien mulla on siis joka lauantaiaamu ja sunnuntai-ilta kaksi tuntia vedettävänä. Tammikuussa, herranjumala kun siihen ei oo enää paljoa aikaa! Eli tiistaina mun on kyllä pakko saada ne kaikki väsättyä kokeilukuntoon ja keskiviikkona käydä testaamassa, sen jälkeen harjoitella. Apua. Muutama spinning biisi on kyllä onneksi jo valmiina ;)

Nyt suuntaan tekemään loppurutistuksen mun huoneen siivoomisen kanssa. Tosin pian se on vaan ulospäin siisti, kun minkä vaan kaapin avaa niin järkyttyy. Vaatekaappi on kaikista pahin. Eli se on sitten seuraava prosessi, mutta ei enään tänään ;)

elämää

pipo päässä pakkasella!

spinning kengät

colorsin avajaiset

Tyypillisesti unohtelen tavaroitani aina sinne sun tänne. Nauroin tosi paljon, kun Alisa lähetti tän kuvan viestillä: "Oisko vielä muuta hukassa?" :D Hyvä että mulla on Alisa ;)

Niko Lentäjänpoika 2