Minkäänlaista kuvaa ei ole tulossa, oon kyllästyny jakamaan huonoja ipod kuvia, ja kuvaamaan en todellakaan oo kerennyt.
Viikko Vierumäellä oli aika kamala. Jotenkin kaikki ahdisti eikä mikään ollut kivaa. Paitsi keskiviikko, joka oli kunnon sporttikeskiviikko. Aamulla kävin lenkillä, koulussa pelattiin lentopalloa, illalla olin step-aerobicissa ja illalla päätettiin vielä Sempun kanssa mennä lenkille. Oli ihan hulluu juosta pimeessä, ihan ku ois ollu yö! Niin se vaan syksy on tullut. Ja mulla ei ollu yhtään aikaa kuvata noita kauniita värejä ulkona!
Perjantaina tulin bussilla kotiin ja olin just ehtinyt istuutua, kun äiti totesi, että nyt lähdetään treeneihin. Mä aloin itkeä. Mitä helvettiä. Oli kivaa mennä treeneihin, mut mä vaan aloin itkemään. Tiedä sitten miksi. Treenien jälkeen täydellisyyttä oli Talent ja lakujätsi. Rentoutua siinä ei kuitenkaan voinut, koska seuraavaksi odotti uuden spinning-ohjelman suunnittelu. Valmista siitä tuli kolmelta yöllä, jonka jälkeen menin nukkumaan muutamaksi tunniksi ennen aikaista herätystä. Mutta tosi hyvä spin-ohjelma siitä sitten tulikin! Kehujakin tuli. Ja mua alko taas itkettämään. Suihkun jälkeen alkoi itkettämään, kun ei onnistunut rajaukset millään. Seuraavaksi, kun kuuntelin hyvää biisiä ipodista. Mitä mulle tapahtuu!
Jos nyt saisin päättää kolme asiaa maan ja taivaan väliltä, ei mun toiveet olis jonkun mielestä kauheen kummosia.
1. Piikkimattohetki taas jokaiseen iltaan. 20 minuuttia, jonka voisin maata yksikseni ajattelematta mitään stressin aiheita.
2. Haluaisin kuvata illan pimettyä puuta, joka on Porvoon kaupungin talon edustalla.
3. Kokea sen sekunnin uudestaan, kun eilen kävelin sateella pimeellä kujalla, ja auto sytytti valot suoraan mun edessä. En tiedä miks vaikutuin siitä maisemasta, mikä yhtäkkiä näin, mutta se oli täydellinen. Sadepisaroita, oransseja vaahteroita, kaupungin valoja, graffitteja...
+1. Saisin istua tässä koko päivän, tekemättä mitään.