Kungfutselaisuus?!

Tänään töitä olikin vain yhteen asti ja sitten näin Alisan, nepsun ja Jonnan. Jonnaa oli kiva nähdä pitkästä aikaa. Se on ihmeellistä, miten jotkut ihmiset on sellasia, kenen kanssa vaan juttua tulee ja tulee, eikä meinaa ikinä loppua. Ja vaikkei ole pitkiin aikoihin nähnyt, niin silti juttu luistaa aina yhtä sujuvasti, niin ne hauskat ja hulvattomat naurujutut ja sitten vakavatkin surku-uutiset on helppo käydä läpi.

Oon eilen ja tänään ollut sijaistamassa maantiedon ja uskonnon opettajaa yläasteella, jolla oon liikunta-alan työharjoittelussa. MITÄÄÄÄ. On ollu kyllä ihan hauskaa, mutta itsehän olen opiskellut viimeksi noita aineita tosiaan yläkoulussa ja vähän on huonossa muistissakin asiat, eli aika suurilta osin esimerkiksi Kiinan uskonnoista varmaan oppilaat tietävät rehellisesti sanottuna mua enemmän :D Toinen asia mitä naureskelin on se, että mun vanhimmat oppilaat voi olla mua vaan 1,5 vuotta nuorempia :D Koska yhdeksäsluokkalaiset on 15 vuotiaita, mutta jotkut on esim. kerrannut yhden luokan ja ovat 16. No, mä oon syntyny kesäkuussa, eli jos joku niistä on syntynyt tammikuussa, niin silloin meillä on eroa enää 1,5 vuotta :D Ja itse omanikäisiäni vanhempien kanssa aikaa viettävänä en ajattele tuollaisen eron olevan käytännössä mitään. Mutta ehkä tässä tapauksessa ne on sitten aika merkitsevät 1,5 vuotta. Tai sitten jos sen haluaa kuukausina ilmaista niin eikös siitä tuu 18 kuukautta, APUA :D

Opettaja Kojo

Työssäoppimista on enää huominen ja ens viikko jäljellä. Hassua, vastahan se alkoi.. Ihan kiva nähdä toooosi pitkästä aikaa kaikkia ihania höpsöjä, mutta toisaalta tällä hetkellä jäisin mielummin Porvooseen. Työssäoppiminen on ollut paljon mukavampaa kuin olisin kuvitellut, koska en tosiaankaan ajatellut että haluaisin ikinä tehdä opettajan töitä. Nyt voisin jopa innostua.

Viikonlopputunnit ja kahen edellisen keskiviikkoillan tuurauksetkin on mennyt ihan tosi mukavasti kuntosalilla :) I love it <3 Kyllä mä kohta taas stressaan ja vuodatan tuskan ja ahdistuksen kyyneliä uusien ohjelmien suunnittelussa ja harjottelussa, älkää huoliko haha ;) Mut oon saanut paljon hyvää palautetta ohjauksestani ja kaikista parasta palautettahan on se, että samat naamat tulee lähes joka viikko uudestaan ja uudestaan, joskus jopa tuovat kavereita mukana. Ja lähtevät posket punaisena, hiestä märkinä ja väsyneen mutta tyytyväisen näköisinä. Silloin kun tunti menee hyvin, niin ajattelen että mikään ei voisi olla parempaa; saan rahaa siitä että tuotan ihmisille hyvää mieltä ja autan heitä parantamaan omaa oloaan tai pitämään sitä hyvää oloa yllä, kaikkia omien tavoitteidensa mukaisesti. On tosi kiva kun tunneilla käy hyvässä kunnossa olevia treenaajia jotka on tosi motivoituneita, mutta tosi palkitsevaa on nähdä kehitystä asiakkaissa, varsinkin niissä jotka ei varmaan ole hirveästi ennen mitään tehneet. Yhden keskivartalotunnin jälkeen yks nainen tuli juttelemaan, että lääkäri oli käskenyt häntä tulemaan tänne, koska synnytyksen jälkeen keskivartalon lihakset on aivan surkastuneita. Ja samalla tunnilla oli himojumppaajia, jotka ovat varmaan viis kertaa paremmassa kunnossa kun minä niiden ohjaajana :D Siinä tuli ehkä parhaiten tajuttua että mitä varten mä tätä teen, haluun että ihmiset nauttii tekemisestä tai edes kehityksestä tai tuloksista, on ne sitten henkisiä tai fyysisiä. Kaikenlisäksi saan itsekin tehtyä jonkun verran mukana, ja sitten saan siitä vielä rahaakin!

Rahasta puheenollen... Taisin taas sortua vähän shoppailemaan, hups :D Mut mä puolustaudun sillä, että tarvitsin mustat housut, koska vanhat oikeesti kulu rikki. Oon maailman surkein etsimään ja sovittelemaan housuja, joten päädyin Vero Modan samoihin housuihin mitkä mulla on sinisinä. Hintaa oli aivan liikaa, mutta koska en varmaan ikinä tuu löytämään muita sopivan mallisia ja kivan tuntuisia housuja, tyydyin kohtalooni.