- Menen nukkumaan ajoissa. Mielellään kymmeneltä, viimeistään yhdeltätoista. Poikkeuksia lukuunottamatta tietysti.
- Syön viisi kertaa päivässä, tasaisin väliajoin. Tässä on aika paljon tekemistä... Työt ja muut on niin sikinsokin, että välillä unohdan syödä tai syön ihan sitä sun tätä ja stten onkin järkyttävä nälkä ja tulee syötyä paljon.
- Opettelen sanomaan EI. Aina ei jaksa tai halua, miksi siis pitäisi sanoa kyllä?
- Rentoudun. Televisio. Jalkakylpy. Hieronta. Musiikki.
- Tilaan/syön lisäravinteita. Jokainen suomalainen tarvitsisi D-vitamiinia purkista. Sen lisäksi näin syksyn tullen ois hyvä syödä myös niitä muita vitamiineja. Ajattelin myös tilata jotain palkkaria, koska tuntien jälkeen tulee aina sellanen olo, että pakko saada heti jotain ettei kupsahda. Samalla välttyis taas siltä ähkyyn syömiseltä, kun tulee kotiin.
- En kuuntele idiootteja. Joo heh-heh, tää oli vähän tyhmä lause. Mutta oikeesti. Ènsinäkin, miksi viettää aikaa ihmisten kanssa, jotka vaikuttavat suhun vaan negatiivisesti? Joidenkin kanssa ei oo vaihtoehtoja, mutta en ainakaan aijo uskoa valheita joilla yritetään vaan satuttaa toisia.
- Panostan lihashuoltoon. Käyn hieronnassa ja venyttelen enemmän.
- Opettelen pitämään itsestäni enemmän. Mietin ensin, että kirjottaisin: "Opettelen rakastamaan itseäni". Joku ääni mun pään sisällä kuitenkin sanoi, että se on itserakkautta, koska suomalaisille tyytyväisyys itseään kohtaan tai ylpeys itsestä tuntuu olevan kiellettyä, melkein tuomittava rikos. Anyway, en usko olevani ainut ihminen jonka elämä saattaisi muuttua helpommaksi ja nautittavammaksi, kun oppisi katsomaan itseään uudella tavalla. Mulla on omat keinoni millä tähän pyrin, mutta ne ei oo teitä varten, joten pidän ne omana tietonani.
Tuo viimenen kohta on ehkä semmonen, jonka toivon sulkevan tän ympyrän. Jollain tavallahan mä jo selvästi arvostan itseäni, tekojani ja elämääni, koska haluan saada itselleni energiaa ja hyvää fiilistä jonka avulla elän mukavammin ja jaksan tehdä asioita, joista saan annettua paljon itselleni ja muille. Kuvittelisin, että mitä enemmän itsestään välittää, sitä enemmän omaan hyvinvointiinsa haluaa panostaa. Toisilla vaan saattaa olla aivan toisenlaiset asiat pielessä. Hyvinvointiin kun kuuluu sosiaalinen-, psyykkinen- ja fyysinen osa-alue. Eikä kai ikinä voi olla täydellisen hyvinvoiva ja terve, jos kaikki osa-alueet ottaa huomioon, vai voiko?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti