Ja jatkoa edelliseen!
Ihania oli kaikki oppilaat <3 En menettäny hermojani varmaan kertaakaan. Jotkut ryhmät oli vähän eläväisempiä ja jotkut rauhallisempia, mutta musta tuntuu että kaikki oppilaat oli sulosia ja ihania! Kun kerroin lähteväni pian, niin yks tyttö sanoi: "Höh. Ope sä oot ihana, miks sun pitää lähteä!" Aaws, musta tuntuu että ehdin kiintyä mun oppilaisiin jo hirveesti, vaikka en montaa tuntia per ryhmä vetänytkään. Ehkä oppilaitten oli helpompi käsittää että opettajakin on ihminen, kun ikäeroa ei tosiaan ollut niin paljon. Käytävillä ja kaupungillakin porukka moikkaili ja ruokalassa muutamankin kerran joku tuli kysymään: "tuutsä taas meijän tunnille?" Ainiin, ja kahden pojan kanssa rupattelin kaupungissa puoli tuntia, kun kulutin aikaa bussia odotellessa :D Juteltiin niitten harrastuksista, mun opiskelusta, niiden tulevaisuudensuunnitelmista, asumisestä, kavereista, elämästä.. Se oli vähän hassua, mutta mukavaa :D Toinen pojista oli ainut kuka joutui mun tunnilta ulkopuolelle vähän tuulettumaan, mutta ei se nähtävästi mua ihan monsterina pidä :D Oli superhassua, kun niiden kavereita tuli isossa possessa siihen ja ajattelin että nyt mä lähden, niin pojat vaan esitteli mut kavereilleen että "tässä on meijän opettaja, Saara-Maija" :-----D
Joukkueiden jakaminen oli sellanen, mistä opin muutaman asian :D Joka kerta, kun sanoin että nyt suoritetaan joukkueiden jako, niin porukka järjestyi niin, että 1-2 jaolla pääsisi kaverin kanssa samaan. Eikä siinä sinänsä mun mielestä mitään pahaa ole, mutta ihan vaan sen takia että yleensä kaikki säbän pelaajat on parhaita ystäviä ja joukkueista tulee epätasaiset. Tai sitten ne ei todellakaan liikunnalliset jäävät "välipalikoiksi" ja joutuvat samaan ryhmään. No, keksin sitten maailman parhaan keinon, vaikka itse sanonkin :D Jaoin aina kaksi ensimmäistä ykkösiin, kaksi jätin väliin ja sitten kaksi taas ykkösiin. Ikäänkuin pareittain 1-2. Niinhän ne sitten meni sekasin ja joukkueista tuli tasaiset. Toinen hyvä juttu oli myös vaikka paidanväri, mikä on paljon käytettykin. Se on hyvä, koska paitaa ei kukaan voi vaihtaa, vaikka paikan voikin. Ja plussana joukkuekavereiden erottaminen.
Kotiläksyjä annoin terveystiedossa oppilaille, jotka eivät tehtäviä tunnilla tehneet. Sijaisia kun vissiin aina aluksi vähän testataan, ja tunnit saattaa olla aika söhläystä. Mua varoteltiinkin, että ensimmäinen tunti voi olla tosi vaikeeta, ja sitten toinen jo paljon helpompi. Mä koin aika toimivaksi ton kotiläksy tekniikan, koska silloin oppilaat tiesivät että tehtävät joutuvat joka tapauksessa tekemään.
Liikuntasali oli suurimmaksi osaksi se mun "työhuone". Kyseisessä koulussa on mun mielestä aika hyvät liikuntamahdollisuudet. Välineitäkin on paljon. Liikuntasalin pystyi jakamaan kolmeen osaan väliverhoilla. Juhlaa oli aina kun saatiin koko sali käyttöön. Silloin pelattiin säbää tai futista, koska niitä on vähän tyhmää pelata liian pienellä kentällä.
Maahanmuuttajia oli paljon, niinkuin silloinkin kun itse olin oppilaana koulussa. Jotkut niistä olivat "tavallisten" ryhmien seassa esimerkiksi liikunnan ja opinnonohjauksen tunneilla. Aika paljon oli ulkomaalaistaustaisia luokissakin. Itse kun olen täysin rasismia vastaan, niin mun mielestä se oli vain kiva juttu. Sitäpaitsi ne oppilaat olivat usein kaikista sosiaalisimpia ja juttelivat myös esimerkiksi bussissa. Jo ensimmäisenä työpäivänä, kun olin vaan seuraamassa liikuntatuntia, automaattisesti ajauduin auttamaan maahanmuuttajia ryhmässä esimerkiksi asioiden ja sääntöjen helpoilla suomenkielen sanoilla selittämiseen, kun muutama oppilas ei heti päässyt mukaan. Ainiin, ja yksi maahanmuuttaja kysyi multa maantieodan karttatehtävässä, että missä päin on Pori. Vastasin että nyt en kyllä edes tiedä, mutta voin auttaa etsimisessä kartalta :D "Hei sä oot suomalainen ja sä et tiiä, mä oon Afrikast ni mistä mä voisin tietää!!!" Päätin vaihtaa kartan sivun Afrikkaan ja käskeä sen näyttää mistä sieltä on kotoisin :D Onhan sekin maanteitoa... Ainut, missä tuli pieni haaste oli luistelu, jonne olin suunnitellut tunnin ja sitten tajusin että jotkut maahanmuuttajista ei varmasti ole pitäneet luistimia hirveen montaa kertaa jalassa. Mutta uskokaa tai älkää, niiltä löytyi asennetta ja yritystä kaikessa, uinnissa ja luistelussakin, jotka varmasti vähän vieraampia! Iso plussa niille reippaille nuorukaisille!
En sitten ajatellut, että aakkosia on näin paljon... No kolmas osa todennäköisesti tulossa! :D


Ihana läksijäislahja!!! ^^
VastaaPoistaTykkäsin kans hirveesti, tarpeellista ja ihan ajatuksella kun kaikki niin mun näköstä :D
VastaaPoista